Juha-Pekka Väisänen:

"Aina vaalit ja koko ajan vappu" - poliittista akvivismia vähemmistökulttuurin, rauhan ja sivistysvaltion puolesta

Juha-Pekka on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon 2008

Hiljaa kaikki mustalaiset, homot, naiset, köyhät ja kommarit!

(juttu julkaistu 27.8. Vastavirtaan Pamfletissa)

Naiset saavat äänestää, romanit pitää hameensa, homot rekisteröidä suhteensa. Suomessa köyhillä on sosiaaliturva ja kommunisteilla kokoontumisoikeus. Eikö mikään riitä? Suomessa ollaan protestantteja. Demokratiaan uskotaan vaikka puolet kansalaisista nukkuu ja toinen puoli äänestää tietoisesti vääriä lupauksia. Suomalaiset sallivat itsehuijauksen. Omaan osaan tyydytään koska näin on aina ollut. Tänään Suomessa asetutaan ahneen yksilön, voittajan ja sankarin puolelle. Me suomalaiset uskomme lottovoittoon. Perus suomalainen äänestää itseä parempaa. Luulemme, että kun äänestämme voittajaa menestys siirtyy suoraa meihin. Kaikki suomalaiset vähemmistöt ylläpitävät todellisuudessa vain mielikuvissa olevan enemmistön hegemoniaa. Suomi on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen vuosikymmeniä sitten. Suomalaisen enemmistön tasavallassa kaikki on hyvin. Vähemmistöt hiljaa!

Siis vasen yks kaks,
siis vasen yks kaks,
missä paikkasi, tiedätkö sen?
Tännepäin, täällä marssivat työläiset,
sinä myös olet työläinen.

Vasemmisto puhuu työläisten oikeuksista. Naisten tai homojen oikeuksista puhutaan kun ei haluta puhua. Puhuminen pitkittää päätöksentekoa. Naiset tai seksuaalivähemmistöt eivät halua puhua omista asioistaan koska ovat omaksuneet enemmistön tavan keskustella. Enemmistön kulttuuri voittaa. Naiset eivät halua olla feministejä ja kuulua naisasialiikkeeseen. Homot eivät halua olla julkihomoja ja kuulua SETA:an. Sisältäpäin vaikuttaa parhaiten. Saa itse määritellä itsensä.  Ei ole olemassa vähemmistön asioita vaan yksi yhteinen ihmisten ja työläisten taistelu. Luokkataistelu! Joku on hiljaa koska pelkää. Yleisistä ihmisoikeuksista on turvallisempaa puhua. Kun taistelee tarpeeksi yleisesti ei tarvitse mainita yksityiskohtaisia ongelmia. Voi puhua ilman toimenpiteitä ja käyttää korulauseita. Juhlapuheitakaan ei sitten tarvitse erikseen kirjoitella.  Paikallisen ja henkilökohtaisen voi unohtaa. Globaali ja yhteinen on poliittista. Paikallinen ja henkilökohtainen on vain valittamista. Yleisellä tasolla liikuttaessa ei tarvitse säikkyä vähemmistöjen vieraita termejä. Homokulttuurin ominaispiirteistä tai naisten toisenlaisesta tavasta toimia ei tarvitse tietää mitään.

Moni meistä on jättänyt puhumatta koska ” Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa”, ”Parempi vaieta kuin paljon puhua”, ”Hullu suuna, houkka päänä, mieletön kitana kaikki”. Naiset, homot, mustalaiset ja kommunistit saadaan parhaiten hiljaiseksi kun kyseenalaistetaan ihmisen älykkyys ja tilanteen taju. ”Nyt ei ole soveliasta nostaa näitä asioita esille. Et kuitenkaan osaa Marxin Feuerbach-teesejä. Valtion budjettiraamit tulee tietää ennen kuin asiasta voidaan edes keskustella. Ihmisoikeuksien julistus kattaa jo kaiken.”  

Vähemmistöjen vastavirta

Tänään Suomen kommunistinen puolue (SKP) keskustelee kansalaisjärjestöjen kanssa. Vaaleihin kutsutaan rohkeasti ehdokkaita kansalaisyhteiskunnan eri suunnista. Aktivistit pääsevät suoraan poliittiseen vaikuttamiseen ilman puolueen jäsenkirjaa. Sitoutumattomuus on saanut uuden merkityksen. SKP on Helsingissä vaaliliitossa naisten, asukasaktivistien ja kulttuuriväen kanssa. SKP leimautuu vähemmistöjen puolueeksi. Missä ovat puolueen konservatiivit? Uusi SKP katsoo peiliin ja näkee mielenosoituksia rauhan puolesta, Gay Prideja, adresseja terveyskeskuksien ja koulujen puolesta, kunnallisaloitteita, vetoomuksia, vaatimuksia, protesteja, kiistakirjoituksia ja vastarintaa uusliberaaleihin arvoihin uskovan enemmistön kanssa.  

Maalla on oikeistohallitus. Valtion ja kuntien omaisuus on nyt turhaa. Kaupungeista ja kunnista voisi tehdä säätiötä. Markkinat voisivat hoitaa hyvinvoinnin. Vihreät vasemmistolaiset ovat menettäneet äänensä ja painavat jaa ydinvoiman puolesta. Populistiset avaukset puhuttelevat kuin viihde, jota ei tarvitse toteuttaa arjessa. Vasemmisto punastelee hieman enemmän koska löysi itsensä oppositiosta – vähemmistöstä.  Pelätään puhua kapitalismista. Kommunistinen vähemmistö halutaan hiljaiseksi hinnalla millä hyvänsä. Kommunismi ei ole tätä päivää. Kommunistien puheet pitkittäisivät päätöksentekoa.  Kolme suurta saa hoitaa hyvinvoinnin. Vähemmistöt hiljaa!

Kommunistien parempi maailma

Entä jos vähemmistöt eivät olisi hiljaa? Mitä jos päätöksenteko olisi kommunistien takia hitaampaa? Mitä jos naisnäkökulma ja seksuaali-identiteettien monimuotoisuus läpäisisi koko yhteiskunnallisen keskustelun ilman väheksyvää vähemmistöleimaa?

Syntyisi parempi maailma. Kyllä! Ihmiset alkaisivat antaa kasvoja omille ominaisuuksilleen. Puhuttaessa asiaa ei vain sanottaisi hyvää päivää vaan sisällön lisäksi kerrottaisi mistä perspektiivistä maailmaa katsellaan. Diabeetikon, valkean, keski-ikäisen, homoseksuaalin parisuhteessa elävän, lievästi ylipainoisen, kommunistin määreet alkaisivat olla poliittisesti merkittäviä nimittäjiä eikä elosteluun, itsensä esille nostamiseen tai paljastamiseen liittyviä määreitä. Kunnallisvaaleissa naisten-listalla voisi olla tasa-arvon nimissä luokkatietoisesti taistelemassa tulematta luokitelluksi tulta munille ampuvaksi miesvihaaja-feministiksi tai epäluotettavaksi kommunistiksi. Suuren enemmistön illuusio paljastuisi.

Vallankumousta ei voi alihankkia, ulkoistaa tai tilata konsulttifirmalta. Vallankumous on aina tehtävä itse. Jokaisen naisen ja homon on itse astuttava omaan johtoonsa. Jokaisen mustalaisen ja köyhän, maahanmuuttajan ja kommunistin on itse puhuttava omasta taistelustaan. Taisteltaessa pitää puhua asioista niiden omilla nimillä. Ei saa pelätä omaa ääntä, olemusta, identiteettiä. Se että meitä pelätään voi joskus olla hyväkin ase. Pelkoja vastaan taistellaan tiedolla ja luontevalla läsnäololla. Valta on otettava. On voitettava! Oikeistolainen Suomi pitää kynsin hampain kiinni omasta oikeudestaan johtaa Suomen maan yksityistämisprosesseja. Politiikassa yhteisen hyvän puolesta on aina paljon puhujia. Puhuttaessa omasta taistelusta jokainen on asiantuntija. Joukkoliikkeet saadaan syntymään vain jos osataan puhua ihmisten omalla kielellä ja taistelutarpeet kohtaavat. Kirosanat on sanottava ääneen. Valittamalla ja altavastaaja-asenteella ei voiteta mitään. Ei synny solidaarisuutta. Ei synny mitään. Vaikka syyttäminen ei vie mihinkään saa jokainen kuitenkin ensiksi syyttää itseään, katsoa peiliin ja tiedostaa oman taistelunsa alkavaksi. Siinä on se vaara, että kun avaa suunsa joku kuulee.

Juha-Pekka Väisänen
42-vuotias, suomenkielinen, savolainen, valkoinen, parisuhteessa Merihaassa, Helsingissä elävä homoseksuaali, valkoinen, mies, kakkosluokan diabeetikko, kahden kissan huoltaja, rauhan aktivisti, PAND Taiteilijat rauhan puolesta ry:n puheenjohtaja, ihmisoikeusaktivisti, kommunisti, SKP:n keskuskomitean- ja poliittisen toimikunnan jäsen, Euroopan vasemmiston seksuaalivähemmistöjen työryhmän jäsen (European Left Network of Gay, Lesbian, Bi- and Transsexual Queer Left Activists)

Alas elitistinen kulttuuripolitiikka! (25.8.2008)

 Olen täysin erimieltä jokaisen vihertävän oikeistolaisen  poliitikon kanssa siitä, että Helsingillä ei ole varaa vastata kulttuurikentän sille asettamiin haasteisiin. Meille pesun kestäville ja ihan tavallisille joka päiväisen arjen tunteville suomalaisille on hyvin opetettu että kun ylhäältä päin jotain sanotaan niin kaikki on hyväksyttävä mukisematta. Olen täysin erimieltä siitä, että meidän kannattaa uskoa kaikkea sitä mitä nykyiset kuntapäättäjät meille totena kertovat. On täysi valhe kun nämä vallan kahvassa olevat sanovat että esimerkiksi kaupunkikulttuuritapahtumiin tai vähemmistöjen omaan kulttuuriin ei ole rahaa. Rahaa on mutta se jaetaan poliittisin päätöksin. Ja nämä poliittiset päätökset ovat olleet vääriä!

...lue tästä koko puheenvuoro

Down with elitist culture politics! (25.8.2008)

I totally disagree with every greenish right-wing politician about Helsinki not affording to respond to the challenges set by the culture field. We true and quite ordinary Finns, well acquainted with every day life, have been taught that everything above us that has been told has to be accepted without demur. I totally disagree that we must believe everything that the present municipal decision-makers tell us as the truth. It is a total lie when these people in power say that for instance there is no money for city happenings or minorities’ own culture. There is money but it is allocated based on political decisions. And these political decisions have been wrong!

... click here to read it all

Rauhanliike ja Suomen turvallisuuspolitiikka

Turvallisuus on tunne. Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä jokaisella on omat tunteemme. Turvallisuuttakin tunnemme hyvin eri tavalla. Rauhan kysymykset, Rauhan asia, Rauhan puolustus, Rauhan problematiikka on leimallisesti vasemmiston retoriikkaa.

Oikeisto pitää vahvuuksinaan turvallisuuden kysymyksiä – asevarustelun problematiikka ja uskottava maanpuolustusta.

Joillekin ihmisille turvallisuus perustuu tiedolle ja asioiden - ilmiöiden ja ihmisten ymmärtämiselle ja tuntemiselle. On myös niitä ihmisiä, jotka laittavat valot päälle ja näkevät mitä pimeässä huoneessa on. Joillekin ihmisille turvallisuus perustuu fyysisen ylivoiman hankkimiseen suhteessa kuviteltuun viholliseen, materiaalisiin välineisiin, aseisiin ja lihaskuntoon.

On ihmisiä, jotka sulkevat pimeän huoneen ovet lukkoon, laittavat silmät kiinni, vetävät peiton korviin ja ovat hiljaa.

...lue tästä koko puheenvuoro

Rauhanliike ja Suomen turvallisuuspolitiikka - alustus SKP seminaari

...lue tästä koko alustus

Identiteetti -puheenvuoro Keskuskomiteassa 15.3.

Käytin edustajakokouksessa puheenvuoron jossa totesin, että en tunnistanut itseäni puolueohjelmasta. Vertasin sitä samanlaiseen tilanteeseen kuin humppaa, rokkia tai räppiä kuunteleva ihminen saattaisi kokea klassisen musiikin suhteen.

Miksi on tärkeää tunnistaa itsensä vaikka nyt puolueohjelmasta?

Olin jo aikaisemmin samaisessa Etu Sörkän osaston puheenvuorossa todennut että pidin puolueen toimintakulttuurista – pidin ja pidän edelleen siitä, että olemme laajasti mukana eri kansalaisjärjestöjen toiminnoissa, mielenosoituksissa, lakkotaisteluissa ja että toimimme kaduilla ja toreilla muulloinkin kuin vain kaksi viikkoa ennen vaaleja. Olen löytänyt puolueen kadulta. Minun leimautumiseni puolueeseen on hyvin käytännön läheinen, suora ja toiminnallinen.

...lue tästä koko alustus

alla suorat yhteydet suoraan toimintaan

Helsinki-listat

Euroopan vasemmisto / Seksuaalivähemmistöjen toimintaryhmä -

Network of Gay, Lesbian, Bi- and Transsexual Queer Left Activists

SKP- Suomen Kommunistinen puolue