JP Väisänen on täysin eri mieltä oikeistolaisen kulttuurin kanssa siitä, että ”kärsi kärsi – kirkkaamman kruunun saat. Tuota kapitalistien kirkkainta kruunua luvataan aina köyhille, sairaille ja vähäosaisille. Miten kauan me menemme aina tähän samaan halpaan?

Olen kakkostyypin diabeetikko. Pistän ja syön tabletteja. Olin taas uuden reseptin tarpeessa. Kallion terveysasemalla reseptin voi uusia jättämällä vanhan reseptin tuulikaapin postilaatikkoon. Jotenkin niin sympaattista.  Lääkäri uusii reseptin yleensä viikossa. Reseptiä ei lähetetä kotiin vaan se pitää noutaa muutenkin kiireiseltä ajanvaraustiskiltä. Mielestäni saisivat lähettää uusitun reseptin suoraan kotiin.

Palasin noutamaan reseptiä. Kallion terveysaseman tuulikaapissa loisti iso valkoinen paperi, jossa luki ”Henkilökunnassamme on vajausta – toivomme teiltä kärsivällisyyttä”. Jäin miettimään tuota poikkeuksellista tervehdystä. Jo on aikoihin eletty! Kyllähän me jo olemme nähneet työhönsä uupuneita ja kyllästyneitä palvelun molemmilla puolilla. Mutta mitä tuulikaapin viesti kertoo terveyspalveluistamme Kalliossa?  Laitetaan lappu seinään niin eivät sairaat valita!

Sain sitten viimein reseptini ja viisas lääkärini oli muistanut kutsua minut vuositarkastukseen. Pitäisikö tässä kohtaa osoittaa kärsivällisyyttä ja jättää vuositarkastus väliin? Kyseessähän on vaan rutiinitarkastus. Päätin kuitenkin olla kärsimätön ja sain labrasta asialliset ohjeet miten minun pitää valmistautua kokeisiin. En jonottanut ja minulle jopa hymyiltiin labran luukulla.

Näytteiden ottoon ja lääkäreille oli jonoa. Epätietoisia kaupunkilaisia oli jonottamassa lääkärille pääsyä väärillä luukuilla. Missään ei ollut karttaa, josta olisi voinut katsoa mille luukulle piti suunnistaa. Jos asui vaikka Merihaassa niin kuin minä asun, piti asioida Sörnäisten luukulla eikä Hakaniemen luukulla niin kuin minä aina toistuvasti ja väärin luulen.

Yllättävältä suunnalta Taloussanomista, kuuluu valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen professorin Jaakko Kianderin äänellä että ”Terveysmaksut ovat törkeitä” ja että ”terveydenhuollon maksuista pitäisi puhua enemmän”.

No puhutaan. Kirjoitan Helsingin kaupungin apulaiskaupungin johtajalle, Paula Kokkoselle. Kerron Kallion terveysaseman tuulikaappiviestistä ja kysyn kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavalta Kokkoselta miten sairaan kaupunkilaisen tulisi konkreettisesti osoittaa kärsivällisyyttä terveysasemalla. Kokkonen vastaa kirjeeseeni, mutta ei anna konkreettisia neuvoja kärsivällisyyden osoittamiseen.

On muuten erinomaisen älykästä vedota suomalaisen ihmisen perushyveisiin kuten kärsivällisyyteen. Tänä aikakana, jolloin ahneus ja individualismin ihailu on puhjennut kukkaan ja ”Toivon” aika on koittanut olisikin varsin epäisänmaallista vaatia vaihtoehtoa eli olla kärsimätön. Protestantti, joka on oppinut sen että ”Älä tee itsestäsi numeroa – et kuitenkaan ansaitse parempaa” on muutenkin mielellään hiljaa ja valittaa selän takana ja kännissä.  Mitä saisimmekaan aikaan jos alkaisimme kärsimättömiksi?

Kallion terveystoimestakin vastaava Kokkonen kertoo, että Helsingin kaupungin terveysasemilla henkilöstön määrä on valtakunnallisten suosituksen mukaista. Kallion terveysasemalla on ollut henkilökuntapulaa sen vuoksi, että osaa lääkäreiden viroista on ollut vaikea saada yleisen lääkäripulan vuoksi täytettyä. Kokkonen osaa kertoa, että tällä hetkellä on lisäksi ollut runsaasti
liikkeellä hengitystieinfektioita ja vatsatautia, mikä lisää sekä potilaiden määrää että henkilökunnan sairastaessa myös heidän poissaolojaan työstä.

Ymmärrettävää, mutta ei ollenkaan hyväksyttävää ja sitä kautta en suostu osoittamaan minkään laista kärsivällisyyttä Kallion terveysasemalla enkä millään muullakaan asemalla varsinkin kun Helsingin kaupunki on voittoa tuottava taloudellinen yksikkö. Kaupungin oikeistolainen politiikka on määrätietoisesti alibudjetoinut terveyspalveluita vaikka pelkästään viime vuonna kaupunki ja sen liikelaitokset tekivät voittoa 258 miljoonaa euroa.

Taloussanomien artikkelissakin uskalletaan sanotaan ääneen, että Suomessa on huonommat etuudet kuin muualla. Miten kauan me menemme tähän köyhille ja sairaille kalliiseen halpaan, joka on sidottu oikeistolaiseen indeksiajatteluun?

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen korottamisesta. Maksuista pitää tehdä myös erikseen päätökset kussakin kunnassa. Ja meidän pitäisi nyt osoittaa kärsivällisyyttä ja hyväksyä hallituksen esittämät palvelumaksujen korotukset!

Kysyn Kokoomuksen Kokkoselta näkemystä ja mielipidettä terveyskeskusten tulevaisuudesta Kalliossa. Kokkonen ei vastaa vaan ilmoittaa, että Helsingin kaupunginhallituksen päätöksen mukaan Helsingin kaupunki perii asiakasmaksut lainsäädännön mahdollistamissa rajoissa ja että, asiakasmaksuilla katettiin vuonna 2007 terveyskeskuksen oman toiminnan menoista 7,7 prosenttia.

Päätin olla Kokkosen tapaan konkreettinen. Kun palautan Kallion terveysasemalle yhtä diabeetikon vuositarkastusnäytettä, keräilyvirtsaani en aio tehdä terveysasemalla kärsimättömyysperformanssia, johon minulla olisi koulutus ja ammattitaito. Alan sen sijaan vastustaa terveyskeskusmaksujen korottamista ja teen kunnallisaloitteen asiasta. Palvelujen kehittämiseksi vaadin valtion rahoitusosuutta kuntien palveluissa palautettavaksi 90-luvun alun tasolle. Lopetan kärsivällisyyden tähän koska peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluva oikeus.