HOME

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

JP Väisänenon täysin eri mieltä pääministerin kanssa siitä, että Suomi on menestynyt kovassa kansainvälisessä kilpailussa kestävän kehityksen ehdoin. Vanhasella ei ole mitään uutta lisättävää viimekuisessa osuuspankkikeskuksen puheessaan suomalaisten kestävän kehityksen hyvinvointiin kuin se, että media puhuu liikaa köyhyydestä. Ikävä asiahan se köyhyys onkin kun se osuu kohdalle. On paha asia kun rahat ei  riitä. On vaikeaa kun makkarat, maksalaatikot, riisi ja tonnikala loppuu kesken. Kun on köyhä ei voi hyvin. Kuitenkin pääministeri puhuu hyvinvoinnista ja todistaa tilastojen mukaan miten paljon paremmin me voimme. Hallitus panostaa työllisyyteen ja tulevaisuuteen, ahkeruuteen ja osaamiseen. Suomalainen hyvinvointi nojaa näihin pääministerin perusasioihin.

Me suomalaiset menestymme kestävän kehityksen ehdoin niin miksi me itse emme sitten kestä tätä omaa kehitystämme vaan roikumme mieluummin hirressä ja todellisuutta kestämme vain kännissä.  Pääministeri sanoo, että on vaikeaa huomata muutosta kun elää sen keskellä ja olen niin eri mieltä pääministerin kanssa. Ajelin taas viime viikolla pitkin Flemaria ja keskellä päivää katu oli kuin avohoitolaitos tai kolmosen ratikka. Onneksi ei ollut pakkasta. Kolme miestä makasi maassa, kännissä, aineissa ja maahan lyötyinä makasivat, jokainen omassa menestystarinassaan ja isiemme kestävässä kehityksessä – makasivat hallituksen tukemina ja varmasti makasivatkin. Kulman takana leipäjono ja pullojen palautus. Sekin vielä – köyhyys ja alkoholi kansainvälisessä kilpailussa keskellä talouskasvua. Suomi on Euroopan kilpailukykyisin maa.

Kestävällä kehityksellähän ei tietenkään tarkoiteta meidän omaa kestävyyttämme. Sillä ei viitata ihmisen henkiseen voimaan, hyvinvointiimme tai siihen miten merkitykselliseksi tunnemme itsemme yhteiskunnan osana vaan siihen miten merkittävä talouskasvumme eli maailman huippua oleva kehityksemme rasittaa vähiten luontoa. Hiilidioksidit, lohkeilevat jäävuoret, sukupuuttoon kuolevat jääkarhut. Kontio, suomalainen mies, karhu ei kyllä jaksa tämän pääministerin tahdissa. Hän on ankara isä joka kertoo viisaudessaan että globalisaation ja ikääntymisen haasteissa auttaa vain armoton realismi.

Pääministerin armotonta realismia kutsutaan maailmalla uusliberalismiksi. Voisi tehdä katuhaastattelu ja kysyä vaikka kaikilta metron tulijoilta, että mitä se tarkoittaa se uusliberalismi. Niin valtaosa ei varmaan tietäisi mitään Friedmanin opeista tai Naomin uudesta katastrofikirjasta. Voihan metrossa lukea ilmaista metroa, otsikoita ilman taustoja ja syvyyttä.  Kaikkeen tottuu ja kaikkea sitä alkaa uskoakin! Joku varmaan jäisi kuitenkin pohtimaan ja varmaan ajattelisi, että kun siinä on se liberaali ja sehän on sitä, että saa mitä haluaa niin se on sitten tietenkin hyvä ja uus kaiken hyvän edessä on jo varmaan jotain tosi hyvää ja parempaa.   Kovien arvojen huippumalli haussa. Mannerheimin patsas vapise! Pian hevosta ratsastaa uusi valkoinen mies.

Tilaaja-tuottaja malli on se malli millä miehet ratsastaa liberaaleille ja uusille kentille. Aina vaan vauraampi kotimaa tuotteistetaan ja kaupallistetaan viimeiseen yksikköön. Suomessa halutaan sokeasti uskoa siihen, että demokratia toteutuu kun Tatcherin käskystä. Me uskomme hiljaa kun meille kerrotaan, että yksityisen päätöksenteon kulttuurissa humaanit innovaatiot ovat kehitystä eteenpäin vievä voima. Anna mun kaikki kestää! Yksityisyrityksissä päätökset tehdään yksityisesti. On kerrassaan tyhmää uskoa, että kerran yksityistetty palvelusektori alkaisi toimia demokraattisen vaikuttamisen kehtona - siis alkaisi ottaa palvelun tarvitsijat, köyhät ja kipeät, huomioon suunnitellessaan kannattavuuttaan. Tässä kohtaa muuten on hyvä muistaa, että palvelulla tarkoitetaan hampaan paikkaamista, polvileikkausta, terapiaa, hoitoon ohjausta ja kaikkea muuta mitä harvemmin kukaan tulee tilanneeksi Ekbergiltä tai Stockan Herkkuja Delicatess-osastolta. Rikkailla on palveluita ja palvelijoita – on aina ollut. Ei köyhä palvelua osaa kaivata. Nyt pitäisi ihan oikeasti alkaa puhua perusoikeuksista eikä palveluista. Palveluja on nimittäin tosi helppo yksityistää ja laittaa vaikka erilaisten trendikkäiden nimien kuten MedOne:in hoidettaviksi niin kuin Airport Cityssä on jo tehtykin. Mutta kokeilkaapa miltä tuntuu yksityistää vaikka ihonsiirtojenperusoikeus tai oikeus ohitusleikkaukseen. Yksityisen yrityksen päämäärä on tehdä voittoa ja siinä on demokratian ihanteet kyllä pääministerillä pahasti hakusessa ja tämän kehityksen ehdot ovat kyllä ihmiselle itselleen kestämättömät.