JP Väisänen on täysin eri mieltä siitä, että Kallio on homofobiasta vapaa vyöhyke. Kaikki tietää sen, että Kallio on Euroopan San Francisco. On raitiovaunut, elokuvaukset, jyrkät mäet ja homot. Kaikki tietää sen että Friscossa ollaan vapaamielisiä – tai ainakin muuta Amerikkaa suvaitsevaisempia. Miesparit kävelevät käsi kädessä ovat kauniita ja onnellisia amerikkalainen kestohymy kasvoilla ja tietysti menevät keskenään naimisiin. No saahan sitä meilläkin matti meikäläiset Kaarlenkadulla kävellä vaikka käsi kädessä ja nykyään maistraatista saa tilata virkamiehen vaikka Lintsin kalliolle virallistamaan suhdetta.  Kalliossa on maineeseensa nähden vähän näkyvää seksuaalivähemmistöjen kulttuuria. On kesäisin Karhupuiston Bear Park Cafe, pari baaria, yksi sauna ja muutama epäsovinnainen kulttuuripiste kuten Kiban Aurinko Galleria Flemarilla.

Kun matkustan maailmalla ja etsin vähemmistökulttuurin keskuksia niin etsin aina sateenkaarilippuja. Homojen tärkein ja tunnetuin symboli on nykyisin sateenkaarilippu - "Pride Flag". Sanfranciscolainen taiteilija Gilbert Baker suunnitteli sen vuonna 1978 paikallisten aktivistien pyynnöstä sikäläisen gay-yhteisön symboliksi. Esimerkiksi Pariisissa Marais:ssa voi ostaa patonkinsa leipomosta jonka ikkunassa on sateenkaarilippu. Madridissa Chuecassa ostin uudet liian kalliit farkut kaupasta, jonka ovessa oli pieni kaarilippu. Tietenkin haluan asioida kotonani ja saada hyvää palvelua.

Meillä Kalliossa ei törmää vahingossakaan reiluun homokauppaan. On ihme että kaupungin osassa jossa elää kaikki Suomen homot, lesbot, biseksuaalit ja transihmiset ei ole yhtään kalliolaista yrittäjää, joka olisi laittanut ikkunaansa sateenkaarilipun. Kalliossakin meitä on varmasti monta homoyrittäjää, mutta mikä on kun liput eivät liehu? Eikö homon euro kelpaa? Maailmalla yrittäjät ovat oivaltaneet, että sateenkaarikansalla on tunnetusti enemmän rahaa kuin tavallisella nelihenkisellä heteroperheellä ja liput on nostettu näyttävästi salkoon.

Vähemmistöjen oikeudet eivät tietenkään toteudu pelkällä tarran liimauksella ikkunaan. Ihmisoikeudet ovat aika usein juuri tuollaisia tarroja joita liimataan kaikenlaisiin juhlapuheisiin. Mutta tarra oman Alepan ovessa, suutarin ikkunassa tai nakkikioskilla saattaisi olla se turvallisuutta ja omaa identiteettiä kasvattava pieni alku, siemen mistä omaehtoisen ja omanäköisen kulttuurin rakentaminen voisi alkaa.

Sateenkaarilippuja kauppojen ikkunoihin voi tilata osoitteesta info@sateenkaariperheet.fi http://www.sateenkaariperheet.fi/kauppa.html