JP Väisänen

on täysin erimieltä kaikkien järjestys-sääntöjen kanssa. On silkkaa hulluutta kun kesälläkin kielletään kaikki. Viiniä ei saa enää juoda nurmikolla. Parvekkeella et saa grillata ja ihmistä et saa häiritä millään. Pitää siis vain yksinkertaisesti käyttäytyä kesälläkin. Taiteilijan pitää esiintyä festivaaleilla, puistoissa ja teltoissa niin rauhallisesti ettei kukaan huomaa että puistossa soi. Korvatulppia jaetaan konserteissakin, ettei korvissa soisi.

Viikonloppuna poliittinen Teatteri Poleemi  ilmestyi ennalta ilmoittamatta ja lupaa kysymättä. Apua! Villiä ja lainsuojatonta! Omaehtoista ja kontrolloimatonta! Koditon vallankumouksellinen teatteri pystytti esityksensä Karhupuistoon ilman lupaa keskelle pääkaupunkia ja keskelle kuuminta teatterikesää. Ettäs kehtasivatkin uhmata kaikkia sovinnollisen taiteen lakeja. Ettäs kehtaavatkin tehdä taidetta vaikka minkään edellytyksen mukaan poleemisen ja poliittisen taiteen tekemisen ei pitäisi olla mahdollista. Ettäs kehtaavatkin!

On todella sadistista, että kun kerran on kesä ja kun kerrankin paistaa aurinko niin parvekkeella ei saa grillata edes yhtä pussia makkaraa. Hyvä jos enää saa rannassa kokkoakaan polttaa. Helsingissä maton pesukin lopetetaan. Mäntysuopa, seksikkäät matonpesijät ja vihreä merivesi on pian historiaan siirrettyä kaupunkikulttuuria.

Nyt kaupunkiin pystytetään kerrassaan kamalan näköisiä ympäristöystävällisiä ”kuivan maan matonpesupaikkoja”. Matonpesun vaikutukset vesistöihin on tutkimuksen mukaan todettu vähäisiksi. Helsingin päättäjien mielestä luksus asunnon rantaikkunasta pitää kuitenkin olla esteetön merinäkymä.  Köyhien ei tarvitse tulla sinne pyllistelemään liikakiloineen ja räsymattoineen.

Seuraavaksi joku haluaa sellaisen kuivan matonpesupaikan Karhupuiston hiekkakentälle. Vastustan sitä jo valmiiksi. Ja jos Merihaan matonpesupaikka aiotaan lopettaa perustan kansanliikkeen, joka alkaa puolustaa Kallion ainoaa oikeaa kesän symbolia, meren aalloissa kelluvaa matonpesupaikkaa! Tässä menee raja.

Elämä on kyllä yhtä ympäristörikosta. Mikä meistä on tehnyt tällaisia hajuja ja ääniä inhoavia omiin neliöihimme eristäytyviä polosia? On oireellista, että parvekkeella grillaus on yksi suurimpia suomalaisia rikoksia heti tupakan polton jälkeen ja että taiteeseen törmää vain jos teatteriryhmältä viedään taiteen tekemisen perusedellytykset, tilat ja rahat.

Tupakkaa ei saa polttaa kolmosen ratikkapysäkillä vaikka olisi 20 astetta pakkasta koska se häiritsee. Samasta syystä valtionbudjetissa, jota muuten ruvetaan elokuussa taas rakentamaan ei löydy rahaa kulttuurille. Kulttuuri ja taide on kuin makkaran grillaus omalla parvekkeella.  Suurin päänavaus suomalaisessa kulttuurissa on kun ministeri peräänkuuluttaa opiskelupaikkoja kaikille halukkaille opiskelijoille. Voi innovatiivinen sivistys Suomi ja sen tulevaisuuden aloitteet! Onneksi joku aikanaan kuitenkin keksi pajatsot ja onneksi olemme lottohullua kansaa.  Kulttuurikin saa jotain kiitos uhkapelivietin. Onneksi on kesä ja Raha-automaattiyhdistys, joka on vähemmistökulttuurien suurin ymmärtäjä. Minä en ole muuten koskaan polttanut tupakkaa, mutta nyt se on alkanut kiinnostaa. Tupakanpoltto on kuin Che Quevaran kuva, symboli vastarinnalle ja vapaudelle.

On kamalaa kun kesällä yöttömän yön illassa pitää olla hiljaa nukkumaan menon aikaan. Naapurin tervehtiminen on muuten melkein terrorismia. Sokerin lainaaminen kakunpohjaan on seksuaalista häirintää. Jauhoja ja munia pyytämistä pidetään kotirauhan rikkomiseen. Juuri talven jälkeen eloon heränneelle työn rasittamalle ruumiille tämä kaiken ymmärtäminen ja hiljaa oleminen on tosi vaikeaa varsinkin kun jättirakeet veivät vielä mansikatkin kakusta.